Mozart ja Kökötti

Eilen näin hyvin mielenkiintoista teatteria. Se oli sekoitusta melkein kaikesta. Siinä oli itkua ja naurua, filosofiaa ja yhteiskunnallista sanomaa, rakkautta ja kuolemaa. Lisäksi oli musiikkia ja tanssia, kannelta ja aariaa, alkemiaa ja lääketiedettä, itsemurhaterroristeja ja yökuningatarta, suomalaista muotoilua ja teknistä taitoa, virolaista ilmaisua ja luovuutta, venäläistä koreografiaa ja intuitiota. Kaikki tämä runsaassa tunnissa, Von Krahlin teatterissa Mozartin Taikahuilun nimen alla.

Mitä jäi mieleen? Vaikkapa punainen taitettava kapine (300 kappaletta), mikä saa näytelmässä erilaisen käyttötarkoituksen eri yhteyksissä, suomalaisen muotoilun neronleimaus - kökötti. Lavalla se saa vuoroin kännykän, verihiutaleen, istuimen, kastanjetin ja lihamurekkeen funktion - loputonta kierrätystä, mikä on yksi näytelmän pääteemoista. Kaikki näytelmässä käytetyt vaatteet ja esineet ovat uusiomateriaaleista. Kierrätys ei koske vain tavaraa, vaan taidetta, tunteita ja jopa ihmisen elämää. Kierrätyksessä on sekä Mozartin Taikahuilu että kaksi ihmistä, heidän tietoisuutensa ja ajatuksensa. He ovat ihmisen tuhoaman maapallon viimeisiä eloonjääneitä. He kuolevat ja heräävät taas yhä oudompaan, Taikahuilun alkemiseen todellisuuteen. Kuten ihmisellä tapana, eivät he voi elämänsä viimeisinä hetkinä olla syyttelemättä toisiaan. Kapteeni (Tamino) sanoo kersantille (Papageno):

Vai haluat tietää, kuka aloitti?
Kerron sinulle kuka aloitti – Pasteur säilykkeidensä kanssa
Stephenson ja Jessop rautatiensä kanssa,
Barsanti ja Daimler moottoriensa kanssa,
Kaikki vain pitääkseen tehokkaammin sotia!
Kaiken takana on sinunlaistesi aivokääpiöiden, mielikuvituksettomien, tunteettomien pölkkypäiden itsetietoinen materialismi.
Säälittävä usko kehitykseen ja kateuden kanonisointi

Näytelmässä on paljon eri merkityksiä ja tasoja. Yksi niistäon saada ihmiset miettimään toimintaansa ja sen tarkoituksia, tuntemaan myötätuntoa maapalloa kohtaan. Saada ajattelemaan, minkälainen sekasorto on ympärillämme ja edessämme. Uskommeko, että ratkaisu on joku ainutkertainen ja universaali keksintö, kuten kökötti? Keskitymmekö miettimään Mozartin kuolinsyytä samalla kun koko maapallo on räjähtämäisillään?

Mozartin musiikkia esitetään harmoniikalla ja Koistisen sähkökanteleella. Kannelta soittaa suomalainen, harmoniikkaa virolainen neito. Näyttelijät ovat kaikki virolaisia, video-, valo- ja äänitekniikka on suomalaisten vastuulla. Videolla on suuri rooli, koska dialogia käydään valkokankaalle heijastettujen puhuvien päiden, toiselle valkokankaalle heijastettujen vartaloiden ja lavalla olevien näyttelijöiden välillä. Saša Pepeljajevin nerokas koreografia ei tee näyttelijöistä kömpelöitä. Lavalla seikkailevat Taikahuilun hahmot ja valkokankaalla ovat oikeat ihmiset, vaikka yleensä on päinvastoin. Kohtausten järjestys ja henki ovat suoraan alkuperäisestä libretosta.