Rajatonta tanssia

Eilen sukelsin hetkeksi tanssin maailmaan, kun Tallinnassa oli pohjoismaisen nykytanssin festivaali, Nu Scandik. Suomea edusti koreografi Favela Vera Ortiz ja Norjaa Mia Habib. Favela on syntynyt Suomessa Argentiinan kansalaisena, koska hänen isänsä on argentiinalainen. Tyttö sai vasta kolmen ikäisenä päätöksen Suomen kansalaiseksi hyväksymisestä. Isä ei jäänyt perheen luokse eikä Favela puhu espanjaa, mutta sitäkin paremmin ruotsia, koska on saanut koulutuksensa Tukholman Danshögskolanissa. Mia Habib on puoliksi norjalainen, puoliksi israelilainen ja syntynyt Yhdysvalloissa.Kaikki tämä viritti tanssifestivaalien aikana mielenkiintoisen keskustelun taiteilijan identiteetistä. Onko väliä, edustaako maataan vai taidettaan tai syntyykö monikulttuurisuudesta taidetta?

Tanssi on rajoja ylittävä taidemuoto sekä maantieteellis-kulttuurillisesti että taiteellisesti. Mielestäni nykytanssi on yksi monipuolisempia taidemuotoja. Siinä on yhdistetty visuaalisuus, liike ja musiikki riippumatta maantieteellisistä tai kielellisistä rajoista. Tanssi ylittää nykyaikana myös taiteen rajat ja ulottuu perinteisen tanssitaiteen ulkopuolelle lähelle akrobatiaa, performanssia ja sirkusta.Favelan koreografia Alue oli yksityiskohdissaankin vaikuttava, tanssijan jokainen lihasliike oli tarkoin harkittu. Tanssija tunnusteli samalla oman ruumiinsa sisällä olevaa sekä ympäröivää tilaa ja paikansi itselleen sopivan suunnan. Hän jäi jumiin omiin liikkeisiinsä ja rajattuun, punaisin kolmioin merkittyyn alueeseen. Tämän voisi tulkita näin, että ihminen on itse omien valintojensa ja ympäröivän todellisuuden vanki. Halutessaan voi periaatteessa kääntää itsensä mihin suuntaan tahansa ja kaataa seinät (kolmiot) ympäriltään, avartaa aluettaan. Se on kuitenkin riski, koska alue rajoittuu pimeään tilaan. Voi vain aavistaa, mitä löytyy punaisten kolmioiden takaa.

Olen huomannut, että yhteistyö nykytanssin alalla on Suomen ja Viron välillä, verrattuna muihin aloihin, huomattavasti hiljaisempaa. Suomalaista tanssia näkee Virossa melko harvoin ja virolaista Suomessa vielä harvemmin. Keskusteltuani järjestäjien, koreografien ja tanssijoiden kanssa selvisi muutamia syitä tähän. Yksi syy on molempien maiden sisäänpäin kääntynyt tanssimaailma. Suurempi ero löytyy erilaisessa perinteessä ja tyylissä. Viro on suuntautunut Keskieurooppalaiseen, Suomi skandinaaviseen tanssiperinteeseen. Virolaiset ovat usein opiskelleet Saksassa, Ranskassa ja Englannissa. Virolainen nykytanssi on konseptuaalista, nykytaiteen kaltaista – vähän liikettä ja paljon symboliikkaa. Suomalaisessa ja skandinaavisessa nykytanssissa on enemmän liikettä, esitystä, tanssia.