Nettikirjakapina
Kuljeskelin koko aamun kirja kädessä siinä toivossa, että saapuu se hetki kun voin ryhtyä rauhassa lukemaan. Kun hetki tuli, päädyin kuitenkin tietokoneen ääreen eli onko e-kirjoilla sittenkin tulevaisuutta? Siitä on kirjoitettu viime aikoina jonkun verran Suomen ja Viron lehdissä. Vaikka Virossa on otettu monet nykyteknologian uutuudet avoimesti vastaan, näyttää tässä asiassa olevan jonkinlainen kynnys. Kokemusta on audiokirjojen kehnosta myyntimenestyksestä. Nettikirjat koetaan marginaali-ilmiöksi, josta voi kehittyä korkeintaan yksi kustannustoiminnan haara.
Virolaiselle kustantajalle uusista asioista kuulostaa käytännöllisimmältä print-on-demand teknologia, mikä mahdollistaa pienemmät painomäärät. Kustantamiskynnys madaltuu mutta madaltuuko tasokin? Käännöskirjallisuudelle se saattaisi olla ihan hyvä asia. Esimerkiksi virolaisten käännöskirjojen ilmestyminen Suomessa jumittuu usein pieneen lukijakuntaan. Virossa suomalaisten kirjojen vironnoksia ilmestyy enemmän mutta pienet painomäärät saattaisivat lisätä niitä entisestään.
En minäkään usko nettikirjojen valtavaan menestykseen. Onhan niitä kaupiteltu jo jonkin aikaa ja niillä on jo oma käyttäjäkuntansa. Nyt markkinoille tullut megakokoelma 20 kirjasta kuulostaa epäkäytännölliseltä. En usko, että jaksaisin seurata näytön ääressä muuta kuin asiatekstiä, medioita, blogeja, sähköpostia ja muita kommunikointi-ohjelmia. Voin etsiä netistä musiikkia, mutta en jaksa kuunnella sitä pitkään koneelta. Siihen pitäisi olla eri laitteet ja kuuntelen muutenkin kotona harvoin musiikkia. Otan sen yleensä mukaan joko mp3-muodossa tai laitan levyn soimaan autossa. En ole lopettanut levykapoissa koluamista enkä levyjen ostamista.
Paperin säästäminen kaunokirjallisuuden kustannuksella ei tunnu kovin perustellulta kun katselee sitä paperimäärää, mitä kulutetaan mainoksiin, esitteisiin, lehtiin ja muihin lyhyt- tai kertakäyttöisiin painotuotteisiin. Romaaneja ostetaan kuitenkin vain silloin, kun löytyy jotain minkä haluaa säilyvän ja mitä voi lukea tai katsoa yhä uudelleen. En laittaisi samaa rahaa nettikirjaan, vaikka se säästäisi hyllytilaa. Kirjassa on muitakin ulottuvuuksia kuin sen tekstisisältö. Sitä on kiva pitää kädessä, katsoa hyllyssä ja selailla ilman silmien kirvelyä kuten koneen ääressä usein käy. Lisäksi on pelko, että entäs jos kirjani haihtuukin bittiavaruuteen. Myönnän, että todennäköisyys on kaiketi sama kuin että taloni palaisi ja kaikki kirjat sen mukana. Lukemista varten on avallisten tietokoneiden lisäksi olemassa erilliset lukulaitteet, joita on kätevä pitää mukana ja joiden akku kestää pidemmänkin lukutuokion.
Uudet sukupolvet eivät välttämättä osaa ollenkaan arvostaa kirjan fyysistä muotoa ja ovat tottuneet lukemaan kaiken koneelta. Tulevaisuuden nuoret saattavat olla todella pettyneitä saadessaan lahjaksi paperikirjan. Yritän miettiä, miltä näyttää kun jouluaattona kuusen alla ei olekaan enää paperiin käärittyjä lahjakirjoja vaan kaikki avaavat jännityksellä tietokoneensa nähdäkseen, minkä kirjan tai levyn he tänä jouluna saavat. Sen jälkeen vetäytyy jokainen, lapsesta vaariin, läppärinsä kanssa nojatuoleihin ja sohvannurkkiin, laittaa päähän kuulokkeet ja klikkaa kirjansa auki. Toivon kuitenkin, että suklaa säilyttää edelleen muotonsa ja makunsa.
Virolaiselle kustantajalle uusista asioista kuulostaa käytännöllisimmältä print-on-demand teknologia, mikä mahdollistaa pienemmät painomäärät. Kustantamiskynnys madaltuu mutta madaltuuko tasokin? Käännöskirjallisuudelle se saattaisi olla ihan hyvä asia. Esimerkiksi virolaisten käännöskirjojen ilmestyminen Suomessa jumittuu usein pieneen lukijakuntaan. Virossa suomalaisten kirjojen vironnoksia ilmestyy enemmän mutta pienet painomäärät saattaisivat lisätä niitä entisestään.
En minäkään usko nettikirjojen valtavaan menestykseen. Onhan niitä kaupiteltu jo jonkin aikaa ja niillä on jo oma käyttäjäkuntansa. Nyt markkinoille tullut megakokoelma 20 kirjasta kuulostaa epäkäytännölliseltä. En usko, että jaksaisin seurata näytön ääressä muuta kuin asiatekstiä, medioita, blogeja, sähköpostia ja muita kommunikointi-ohjelmia. Voin etsiä netistä musiikkia, mutta en jaksa kuunnella sitä pitkään koneelta. Siihen pitäisi olla eri laitteet ja kuuntelen muutenkin kotona harvoin musiikkia. Otan sen yleensä mukaan joko mp3-muodossa tai laitan levyn soimaan autossa. En ole lopettanut levykapoissa koluamista enkä levyjen ostamista.
Paperin säästäminen kaunokirjallisuuden kustannuksella ei tunnu kovin perustellulta kun katselee sitä paperimäärää, mitä kulutetaan mainoksiin, esitteisiin, lehtiin ja muihin lyhyt- tai kertakäyttöisiin painotuotteisiin. Romaaneja ostetaan kuitenkin vain silloin, kun löytyy jotain minkä haluaa säilyvän ja mitä voi lukea tai katsoa yhä uudelleen. En laittaisi samaa rahaa nettikirjaan, vaikka se säästäisi hyllytilaa. Kirjassa on muitakin ulottuvuuksia kuin sen tekstisisältö. Sitä on kiva pitää kädessä, katsoa hyllyssä ja selailla ilman silmien kirvelyä kuten koneen ääressä usein käy. Lisäksi on pelko, että entäs jos kirjani haihtuukin bittiavaruuteen. Myönnän, että todennäköisyys on kaiketi sama kuin että taloni palaisi ja kaikki kirjat sen mukana. Lukemista varten on avallisten tietokoneiden lisäksi olemassa erilliset lukulaitteet, joita on kätevä pitää mukana ja joiden akku kestää pidemmänkin lukutuokion.
Uudet sukupolvet eivät välttämättä osaa ollenkaan arvostaa kirjan fyysistä muotoa ja ovat tottuneet lukemaan kaiken koneelta. Tulevaisuuden nuoret saattavat olla todella pettyneitä saadessaan lahjaksi paperikirjan. Yritän miettiä, miltä näyttää kun jouluaattona kuusen alla ei olekaan enää paperiin käärittyjä lahjakirjoja vaan kaikki avaavat jännityksellä tietokoneensa nähdäkseen, minkä kirjan tai levyn he tänä jouluna saavat. Sen jälkeen vetäytyy jokainen, lapsesta vaariin, läppärinsä kanssa nojatuoleihin ja sohvannurkkiin, laittaa päähän kuulokkeet ja klikkaa kirjansa auki. Toivon kuitenkin, että suklaa säilyttää edelleen muotonsa ja makunsa.
posted by Ilmi Villacís at 3:23 PM
0 Comments:
Post a Comment
<< Home