Tähtien tanssia Kumussa

Perjantaina oli kiireinen ilta Kumussa, uudessa taidemuseossa. Kumun 1-vuotis syntymäpäiväjuhlallisuudet ja Tommi Kitti & Co kaksi tanssia Kumun auditoriossa. Kumun kuulumiset kerron vähän myöhemmin, mutta Tommin tanssiesitys vaatii välitöntä purkamista. Sen verran järjestelyistä, että Viron riippumattoman tanssin yhdistys STÜ, mikä perustettiin vasta runsas vuosi sitten, halusi tuoda Tommin Viroon. Yhdistyksen johtaja Anu Tähemaa, joka oli joutunut tähän tehtävään ikään kuin vahingossa, tuli luokseni ja pyysi apua asian toteuttamisessa. Suurin ongelma oli tietenkin rahoitus, minkä järjestyminen vaatii aina suurta kekseliäisyyttä ja optimismia. Anulla oli kumpaakin tarpeeksi ja yhteistyössä kaikki järjestyi. Virossa tanssin rahoitus on toistaiseksi melko mutkikasta, koska kulttuurirahastolla ei ole edes omaa kategoriaa tanssia varten vaan se kuuluu teatterin alle.

Itse asiassa järjestyi enemmän kuin oli alun perin suunniteltu. Tommin vierailusta kasvoi Pohjoismaiden ministerineuvoston kulttuurirahaston vaatimusten vuoksi Viron ja pohjoismaiden tanssiverkosto näin, että Virosta mennään esiintymään Suomeen, Tanskaan ja Ruotsiin ja sieltä tullaan vuorostaan Viroon. Suomen asiat ovat erityisen hyvin koska Tommin esityksen rahoittikin yllättäen Viron kulttuurirahasto ja tanssiverkoston ansiosta saadaan tänä vuonna Viroon vielä Jattanssi. Lisäksi suomalaista nykytanssia nähdään Elokuun tanssifestivaaleilla, Suomi-päivien aikana Kumussa ja Haapsalussa sekä valkeiden öiden tanssifestivaaleilla Pärnussa. Syksyllä on suunnitelmissa järjestää Virossa uuden sirkuksen kiertue yhteistyössä koreografi Teet Kaskin ja Circo Aereon kanssa.

Tommi Kitti & Co esiintyi Tallinnassa kaksi iltaa täysille saleille. Sanoisinpa, että vierailu oli vuodenalun tärkein nykytanssitapahtuma Virossa. Ensimmäisen esityksen jälkeen järjestin pienen tilaisuuden esiintyjille, järjestäjille ja kutsuvieraille, jossa oli tilaisuus jutella itse Tommi Kitin kanssa. Hän kertoi, että oli käynyt Virossa esiintymässä viimeksi 20 vuotta sitten. Se tapahtui Tartossa, mikä oli silloin kielletty kaupunki johon ei päästetty ulkomaalaisia. Mahtoi olla aikamoinen tapaus. Nyt kun uusi avaus on tehty, tulee esiintymisiä ehkä lisää. Tämä oli ehdottomasti tärkeä ovenavaus suomalaiselle nykytanssille Virossa, mikä on tähän saakka ollut hieman paitsiossa kaikkiin muihin taidealoihin nähden. Onhan täällä esiintynyt suomalaisia huippunimiä aikaisemminkin kuten Jorma Uotinen, mutta yleisön huomio on jäänyt kovin vähäiseksi eikä suomalaista tanssia tunneta muutenkaan kovin hyvin. Tommi pääsi melkein kaikkien lehtien palstoille ja sen esitys nauhoitettiin tv:tä varten.

Ja vihdoin esityksestä, mistä nautin itse ja mikä kommenteista ja reaktioista päätellen tuntui tehneen vaikutuksen virolaiseen yleisöön. Jossain vaiheessa oli aavistettavissa pientä hämmennystä kun tanssijat liikehtivät n 10 minuuttia ilman musiikkia. Esityksen nimi olikin hiljaisuus neljälle tanssijalle. Hiljaisuus oli kuitenkin vain esityksen alussa ja silloin kun musiikki alkoi, saattoi huomata eron äänen ja hiljaisuuden välillä. Itse havahduin siihen, miten voimakkaalta musiikki yhtäkkiä vaikuttikaan kun oli vähän aikaa seurannut tanssia hiljaisuudessa. Tosin hiljaisuuskin oli kaiketi vain ulkoista. Tanssijoiden sisällä täytyi olla musiikki ja rytmi, koska neljän ihmisen liikkeet eivät voi pysyä noin synkronisina ilman, että he kuulisivat jotain. Tai näin minä ainakin luulen.

Ensimmäisessä osassa Tommi Kitti ja Satu Halttunen tanssivat duettona spiraalin. Tommi itse selittää spiraalin itsensä ympärillä pyöriväksi kehäksi, mikä on samalla koko ajan muutoksessa, kasvamassa tai pienenemässä. Kaksi ihmistä olivat koko ajan samassa spiraalissa liikehtien synkronisesti ja ensi näkemältä täysin tasapainossa. Tanssin edetessä alkoi nainen nähdä yhä enemmän vaivaa pysyäkseen synkronisessa liikkeessä miehen kanssa, eikä se johtunut Tommi Kitin taidokkaasta tekniikasta vaan oli tavoitteellista. Nainen yritti jopa kääntää asian päinvastaiseksi ja ryhtyä itse vetäjäksi mutta mies seurasi hänen liikkeitään vastahakoisesti. Lopulta liikuttiin kuitenkin miehen tahdissa.

Tanssijoiden mestarillinen esitystapa ja tekniikka, pienet vivahteet liikkeissä ja melkein täydellinen synkronia tekivät vaikutuksen sinänsä. Mielenkiintoista oli havaita itsessään tapahtuvia muutoksia tanssin edetessä. Alussa kun tuntui, että niinkö tämä jatkuu - toistuvina liikkeinä, jollain tapaa monotonisena taidonnäytteenä. Sitten yhtäkkiä huomasi olevansa ikään kuin imaistu sisälle siihen maailmaan, kuin hypnotisoitu. Yhtäkkiä kaikki tuntui itsestäänselvältä. Ja sitten taas esityksen jälkeen kun vieressäni istunut espanjalainen diplomaatti kysyi tulkintaani, en osannutkaan sanoa mitään. Olin aivan sanaton.