Romeo ja Julia kaikilla mausteilla
Tiistaina, 26.9. kävin Helsingissä katsomassa omaperäisen version Romeosta ja Juliasta. Kyseessä on tavallaan historiallinen tapahtuma, kun suomalainen teatteri esittää virolaisen nykykirjailijan näytelmän. Jos taas mukaan laskettaisiin Hella Wuolijoki, niin Suomessahan on esitetty valtavasti virolaisen kirjailijan näytelmiä. Virossa on jo pitkään ollut menossa R&J buumi, sitä estetään musikaalina Nukketeatterissa, balettina Estonia-teatterissa. Andrus Kivirähkin novelliin perustuva Romeo ja Julia on esitetty Tartossa Vanemuine -teatterissa ja nyt suomalaisen KokoTeatterin produktiona Suomessa. Yhtä mielenkiintoista kuin Koko-teatterin näkemys Kivirähkin tarinasta on se, miten suomalaiset siihen reagoivat.
Virossa Kivirähk on tunnettu harvinaisen runsaasta ja laaja-alaisesta kirjallisesta tuotannosta. Hän kirjoittaa romaaneja, novelleja, kolumneja, lastenkirjoja, piirrossarjojen ja elokuvien käsikirjoituksia, ja tietenkin näytelmiä. Virossa yksi tämän kesän teatterihiteistä oli Viinistun taidemuseon ulkoilmalavalla esitetty ”Syrrealistid”, hauska näytelmä, johon on hivutettu taidehistorian suurten surrealistien elämäntarinat.
Kuten Kivirähkillä tapana, on R&J teksti täynnä viittauksia virolaiseen historiaan, arkielämään ja luontoon. Kivirähkille on ominaista monipuolinen intertekstuaalisuus, hänen tekstinsä viittaavat yhtä lailla kaunokirjallisuuteen ja kansansatuihin kuin elokuviin tai uutisiin. Eihän tarinan Romeo, eläimiin sekaantuva tyhmä maalaispoika ole vieras maailmankirjallisuudessakaan. Ja jos etsii esikuvia suoraan elämästä, niin vielä sata vuotta sitten Suomessa ei hyväksytty karjapaimeneksi miehiä juuri tästä syystä ja Yhdysvalloista kantautuu tänne aika ajoin huhuja ihmisten toiveista tulla vihityiksi lemmikkinsä kanssa.
Romeon ja Julian tapahtumapaikka on jälkeenjäänyt, hylätty kolhoosikylä, jossa ihmiset elävät eristäytynyttä ja takapajuista elämää. Heidän käsityksiään oikeasta ja väärästä säätelevät osittain entiset absurdit neuvostoajan koodit, osittain luonnonlait. Kivirähk on käsitellyt usein kirjoituksissaan neuvostoajan turmelevaa vaikutusta ihmisiin. Päällisin puolin juonen keskiössä on rakkaustarina, mutta sanoman voisi tulkita yhtä hyvin yhteiskunnalliseksi. Keskeisintä on jonkinmoinen vastakkainasettelu taantumuksellisuuden ja pikkumaisuuden ja edistyksellisyyden ja ennakkoluulottomuuden välillä.
Tapa, millä se tässä tehdään, on kieltämättä hieman radikaali ja varsin kärjistetty. Lukijan tai katsojan ensimmäinen reaktio ihmisen ja metsäkauriin rakkaustarinaan saattaa olla inho ja vastenmielisyys. Sisältöhän on luonnotonta eläimiin sekaantumista. Epäilen, että juuri tämän ensireaktion aikaan saaminen on ollut kirjailijan tavoite. Tarinan edetessä luonnottomuus ei tunnu enää yhtä paheksuttavalta kuin suvaitsemattomuus ja ahdasmielisyys. Etenkin kun metsäkauriit saavat yhä enemmän inhimillisiä piirteitä. Mitä inhimillisemmäksi he muuttuvat, sitä helpompi on sietää, ymmärtää ja tuntea myötätuntoa heitä kohtaan.
Näytelmä on toteutettu karun esteettisesti ja novellin mielialaa noudattaen. Groteskit piirteet sekä liikkeissä että musiikissa myötäilevät tekstin sisältöä. Mielikuvat kirjan henkilöistä (sekä eläimistä) vastaavat omiani. Kivirähkin tekstin hulvaton ja absurdi huumori korostuu juuri kuin itse sen käsitän. Ensi-illassa kirjailija itsekin vaikutti kovin tyytyväiseltä vaikka näki esityksen ensimmäistä kertaa ja oli ennen sitä ilmeisen jännittynyt. Vaikutelmani mukaan yleisö oli täysin samaa mieltä.
Virossa Kivirähk on tunnettu harvinaisen runsaasta ja laaja-alaisesta kirjallisesta tuotannosta. Hän kirjoittaa romaaneja, novelleja, kolumneja, lastenkirjoja, piirrossarjojen ja elokuvien käsikirjoituksia, ja tietenkin näytelmiä. Virossa yksi tämän kesän teatterihiteistä oli Viinistun taidemuseon ulkoilmalavalla esitetty ”Syrrealistid”, hauska näytelmä, johon on hivutettu taidehistorian suurten surrealistien elämäntarinat.
Kuten Kivirähkillä tapana, on R&J teksti täynnä viittauksia virolaiseen historiaan, arkielämään ja luontoon. Kivirähkille on ominaista monipuolinen intertekstuaalisuus, hänen tekstinsä viittaavat yhtä lailla kaunokirjallisuuteen ja kansansatuihin kuin elokuviin tai uutisiin. Eihän tarinan Romeo, eläimiin sekaantuva tyhmä maalaispoika ole vieras maailmankirjallisuudessakaan. Ja jos etsii esikuvia suoraan elämästä, niin vielä sata vuotta sitten Suomessa ei hyväksytty karjapaimeneksi miehiä juuri tästä syystä ja Yhdysvalloista kantautuu tänne aika ajoin huhuja ihmisten toiveista tulla vihityiksi lemmikkinsä kanssa.
Romeon ja Julian tapahtumapaikka on jälkeenjäänyt, hylätty kolhoosikylä, jossa ihmiset elävät eristäytynyttä ja takapajuista elämää. Heidän käsityksiään oikeasta ja väärästä säätelevät osittain entiset absurdit neuvostoajan koodit, osittain luonnonlait. Kivirähk on käsitellyt usein kirjoituksissaan neuvostoajan turmelevaa vaikutusta ihmisiin. Päällisin puolin juonen keskiössä on rakkaustarina, mutta sanoman voisi tulkita yhtä hyvin yhteiskunnalliseksi. Keskeisintä on jonkinmoinen vastakkainasettelu taantumuksellisuuden ja pikkumaisuuden ja edistyksellisyyden ja ennakkoluulottomuuden välillä.
Tapa, millä se tässä tehdään, on kieltämättä hieman radikaali ja varsin kärjistetty. Lukijan tai katsojan ensimmäinen reaktio ihmisen ja metsäkauriin rakkaustarinaan saattaa olla inho ja vastenmielisyys. Sisältöhän on luonnotonta eläimiin sekaantumista. Epäilen, että juuri tämän ensireaktion aikaan saaminen on ollut kirjailijan tavoite. Tarinan edetessä luonnottomuus ei tunnu enää yhtä paheksuttavalta kuin suvaitsemattomuus ja ahdasmielisyys. Etenkin kun metsäkauriit saavat yhä enemmän inhimillisiä piirteitä. Mitä inhimillisemmäksi he muuttuvat, sitä helpompi on sietää, ymmärtää ja tuntea myötätuntoa heitä kohtaan.
Näytelmä on toteutettu karun esteettisesti ja novellin mielialaa noudattaen. Groteskit piirteet sekä liikkeissä että musiikissa myötäilevät tekstin sisältöä. Mielikuvat kirjan henkilöistä (sekä eläimistä) vastaavat omiani. Kivirähkin tekstin hulvaton ja absurdi huumori korostuu juuri kuin itse sen käsitän. Ensi-illassa kirjailija itsekin vaikutti kovin tyytyväiseltä vaikka näki esityksen ensimmäistä kertaa ja oli ennen sitä ilmeisen jännittynyt. Vaikutelmani mukaan yleisö oli täysin samaa mieltä.
posted by Ilmi Villacís at 8:56 PM
0 Comments:
Post a Comment
<< Home