Simon&Simon

Tänään vietin mielenkiintoisen päivä kahden sympaattisen brittiläisen herrasmiehen seurassa. Suomeen toimittajamatkalle tulleista brittitoimittajien ryhmästä kaksi päätti tulla tutustumaan Tallinnaan ja perehtymään Viron ja Suomen suhteisiin sekä virolaisten elämään EU:hun liittymisen jälkeen. Lupasin emännöidä The Daily Telegraphin (levikki n. 900 000) ja The Guardianin (levikki n. 400 000) kunnianarvoisia ulkopolitiikan toimittajia ja tehdä heidän päivästään mahdollisimman antoisan. Ajatella, että näiden kahden lehden ja niiden verkkoversioiden säännöllisiä lukijoita on suunnilleen saman verran kuin Virossa asukkaita. Onneksi sain avukseni hyviä tuttujani ja kollegoita sekä kauniin kesäsään. Vieraat vaikuttivat todella tyytyväisiltä seitsemän Tallinnassa vietetyn tunnin jälkeen.

Vierailun alkajaiseksi vein herrat tutustumaan Viron uuteen taidemuseoon, KUMU:un. Siellä meitä oli vastaanottamassa Anna Mustonen, Kumun kansainvälisen nykytaiteen kuraattori. Anna on ollut Kumun ainoa suomalainen työntekijä 1,5 vuotta. Ennen sitä hän on asunut ja opiskellut yhteensä seitsemän vuotta Lontoossa ja työskennellyt muun muassa Tate Modernissa. Kumussa ehdittiin tutustua ainoastaan klassiseen virolaisen taiteen kokoelmaan. Modernin taiteen osastolla rakennettiin parhaillaan uutta näyttelyä mutta tunnissa sinne ei olisi ehditty muutenkaan. Loppumatkan käytännössä juoksimme. Virolaisesta taiteesta teki suurimman vaikutuksen Eduard Wiiralt omintakeisella tyylillään.

Lounaalla odotti jo toimittajien virolainen kollega, Postimees -lehden (levikki n. 90 000) ulkomaantoimituksen päällikkö. Lounaalla oli suurlähetystöstä minun lisäkseni ministerineuvos. Brittitoimittajia kiinnosti erityisesti Viron energiapolitiikka ja suhteet Venäjään sekä Viron venäläisten asema. Keskustelussa oli esillä myös virolaisten suhtautuminen EU:hun, mikä on virolaistoimittajan mukaan ollut viime aikoina melko varautunutta, ainakin jos puhutaan Euroon siirtymisestä. Puhuttiin myös Suomen ja Viron tiiviistä yhteistyöstä kulttuurin alalla. Ministerineuvos Pirkko Hämäläinen oli juuri tullut avaamasta Suomen ja Viron invalidiliittojen kulttuuritapahtumaa. Samaan aikaan ulkoministeri Tuomioja on Valgassa kirjallisuusseminaarissa ja suurlähettiläs Jaakko Kalela Suomessa Pernajassa kunnioittamassa läsnäolollaan Suomen vanhimman Kabbölen virolaissiirtokunnan 100-vuotisjuhlia.

Lounaan jälkeen on terveellistä hieman liikkua ja lähdimmekin tutustumaan vanhaan kaupunkiin. En ole kovin hyvä opas, jouduin koko ajan lunttaamaan netistä printatuista materiaaleistani. Seuraavalla kerralla osaisin varmaan jo kertoa jotain ulkoakin. Matkalla suurlähetystöä katsomaan ohitimme paljon kohua aiheuttaneen pronssisotilaan patsaan. Vieraat eivät selityksistäni huolimatta oikein käsittäneet asiaa. Miten noin mitättömän näköinen patsas voi aiheuttaa sellaista kohua ja päätyä ympärivuorokautiseen poliisivartioon. Tämän asian ymmärtämiseksi tarvitaankin hyvin erilaisten näkökulmien tasavertaista tarkastelua eikä se voi aueta ulkopuoliselle muutaman lauseen selityksellä.

Suurlähetystössä herätti mielenkiintoa sen historia ja lähetystön pihan hevoskastanja. Toinen toimittajista tiesi yllättävän paljon puista ja suositteli karsimaan pienempiä oksia. Suurlähetystössä meillä oli tilaisuus seurata jalkapallon MM:n Englanti-Paraguay ottelun loppuvaihetta. Englannin voitto ottelussa saattoi osaltaan vaikuttaa päivän onnistumiseen. Lähetystövierailun jälkeen katsottiin vielä muutamia nähtävyyksiä ja istuttiin Olde Hansa -ravintolan terassilla. Herrat ottivat oluet, mutta eivät olleet kovin tyytyväisiä. Vaikka Tallinna näyttikin vieraille parhaat kasvonsa, sai olut aika kriittisen arvion. Lopulta piti näyttää vielä Tallinnan takapiha, koska jokaisella kaupungilla on sellainen. Ajelimme Kalamajassa ja Koplissa. Kalamajan puutalo-alue herätti ihastusta ja Koplissakin nähtiin mahdollisuuksia. Mikään ei voinut pilata onnistunutta päivää aurinkoisessa Tallinnassa. Näin oli tarkoituskin.