Suomi-päivän vaiheita, osa 5

Eilinen päivä oli melkoinen onnistuminen. Ilma oli Suomi-päivälle suosiollinen vaikkakin saattoi karkottaa monet maalle tai rannalle. Aurinko paistoi koko päivän ja illallakin oli lämmintä. Tunnelma oli koko päivän lämmin ja iloinen mutta ajoittain myös juhlallinen ja ylevä. Suomi sai ansaitsemansa huomion ja suosion. Kaikki lehdet ja tv-kanavat olivat paikalla ja haastattelupyyntöjä tuli joka suunnasta. Tapahtuma tallennettiin dvd-levylle, jota jaetaan kaikille järjestäjille, sponsoreille ja säilytetään muistona itsellämme.

Suurin pelkoni hajosi heti aamulla kun Suomi-kylä avattiin. Ihmisiä alkoi tulla tasaisena virtana. Esitetiskit tyhjenivät päivän mittaan ja kaikki osallistujat olivat tyytyväisiä. Lasten alueella oli koko päivän ohjelmaa ja lapset pitivät hauskaa, vilskettä riitti. Vähän vaille 16.00, kun alkoivat avajaiset Raatihuoneen torin isolla lavalla, muodostettiin lapsista kulkue, muumit etunenässä. Kulkue törmäsi Harju-kadulla kahteen herraan, Suomen suurlähettilääseen ja Viron pääministeriin. Kaupunginjohtajaa odotellessa leikittiin arvovieraiden ja lasten kanssa piirileikkiä. Törmääminen herroihin oli suunniteltua mutta piirileikki ei. Kaikki lähellä olevat toimittajat kaivoivat äkkiä kameransa. Eihän Tallinnan keskustassa näe kovin usein pääministerin leikkivän lasten kanssa piirileikkiä.

Kaikki kolme konserttia olivat menestyksiä. Kohokohtana Semmareitten show iltamyöhään. En ole koskaan nähnyt Raatihuoneen torilla noin paljon ihmisiä. Ja mikä tärkeintä, suurin osa yleisöstä oli paikallisia. Semmarit kutsuttiin kaksi kertaa takaisin lavalle. Suurlähetystön pihalla oli viimeisen konsertin jälkeen kiitostilaisuus kaikille yhteistyökumppaneille, sponsoreille ja esiintyjille. Tunnelma oli korkealla. Emme voineet olla ylistämättä hyvää säätä ja loistavia järjestelyjä. Minä pidän suurimpana ansionani, että pystyin hankkimaan parhaat mahdolliset yhteistyökumppanit.