Saarenmaan valssi

Nyt on tullut blogiin aivan anteeksiantamattoman pitkä tauko. Kun syksy tulee niin työt rynnistävät niin yllättäen päälle, että koko energia menee pystyssä pysymiseen. Päivätyön lisäksi työhöni kuuluu paljon miellyttäviä mutta aikaa vieviä ilta- ja viikonlopputehtäviä kuten konserteissa ja teatterissa käyminen. Kirjoittamiseen jää valitettavan vähän aikaa mutta tästä lähtien yritän ottaa itseni niskasta kiinni ja nostaa kuin koiranpennun aina tilaisuuden tullen näytön ääreen. Sanottavaa on nimittäin valtavasti koska niin paljon tapahtuu koko ajan. Kuten vaikkapa tämä seuraava tilaisuus.

Kävin tänään välittämässä suurlähetystön onnittelut ja viemässä vuodenaikaan nähden mahdollisimman aurinkoisen kukkakimpun, kun Viron runouden grand old lady Debora Vaarandi täytti 90 vuotta. Syntymäpäiväsankarilla oli aikaa kaikille vieraille. Minuakin hän piti viitisen minuuttia lämpimästi kiinni käsivarresta kun puhuttiin nimiemme alkuperistä. Hänen nimensä on raamatusta kun taas minun Virossa harvinainen nimeni toi hänelle mieleen virolaisen kaimani, nuorena kuolleen runoilijan Ilmi Kollan (1933-1954). Seurassamme ollut kirjailijaliiton johtaja, kirjailija Jan Kaus kertoi saaneensa nimensä erään lastenlaulukilpailijan voittajan mukaan.

Juhlissa oli noin sata ihmistä, suurin osa Viron kirjallisuuden eliittiä vuosien varrelta. Suomesta oli paikalla muun muassa Otava-kustantamon edustaja, kirjailija Antti Tuuri ja monta muuta Deboran ystävää. Ihastuttavan puheen piti Tuglas-seuran johtaja Juhani Salokannel. Hän kertoi muun muassa, että Vaarandi on itse asiassa yksi eniten suomennetuista virolaisista runoilijoista, koska silloin kun järjestettiin hänen runojensa käännöskilpailu, tuli vastauksia runsaasti yli sadalta kääntäjältä ja yhteensä 800 runokäännöstä. Suomalaiset ystävät lahjoittivat syntymäpäiväsankarille jääkaapin.

Debora Vaarandi tunnetaan Virossa paitsi rakastettuna runoilijana ja kirjailijana niin loistavana kirjallisuuden ja runouden kääntäjänä. Hän on tuonut virolaisten luettavaksi Bertolt Brechtin, Anna Ahmatovan ja A.Kiven ja Eino Leinon tekstejä. Kirjailija Andrus Kivirähk, josta kirjoitan seuraavan juttuni, on sanonut pitävänsä Jaan Krossia virolaisen kirjallisuuden isoisänä ja Debora Vaarandia sen isoäitinä. Deboran runokokoelma lohdutti ja innoitti Jaan Krossia hänen vankilavuosinaan jo silloin, kun hän ei itse ollut vielä kirjailija. Debora Vaarandin muistelmakirja on juuri ilmestynyt ja hänestä ollaan parhaillaan tekemässä elokuvaa. Hänen omista runoistaan monet kertovat kotiseudusta Saarenmaasta. Suomessa Debora Vaarandi tunnetaankin parhaiten Saarenmaan Valssin sanoittajana.

Siell lauantai-iltana valkeat koivut
jo kunnaille antavat lehtevän näyn.
Ne hartaina näyttävät lausuvan sulle:Vain onnea kaukana kukkuvat käet.

Siis pyöritä, lennätä pellavapäätä kun
silmissä leikkivät säkenet lyö.
Niin kaunista muuall’ ei löytyä saata
kuin Saarenmaan nurmien kesäinen yö.
Niin kaunista muuall’ ei löytyä saata
kuin Saarenmaan nurmien kesäinen yö.

Yön varjoissa tuomi kuin valkea lumi
se lintujen laulua sinulle soi.
Ei muuten nyt huulet ja polttava poski
niin loistaa kuin omenan kukkaset voi.

Siis pyöritä...