Leppoisat Suomi-päivät Läänemaalla

Näin ovat nämäkin, minun urani viimeiset Suomi-päivät ohi. Yllätyksiä oli mutta yöuniaan ei olisi tarvinnut menettää, koska kaikki sujui loppujen lopuksi hyvin. Pahimmat pelkoni, huono ilma ja yleisön vähyys eivät toteutuneet, vaikka olisihan muutamiin tapahtumiin enemmänkin yleisöä mahtunut. Sään suhteen kävi oikein kunnon säkä, koska jo lauantaiksi ennustettiin sateita. Sateet tulivatkin vasta sunnuntaina, kun meillä oli vain yksi tapahtuma ja sekin sisätiloissa. Tärkein päivä, lauantai oli sen sijaan helteinen ja aurinkoinen.

Suomi-päivät keskittyivät enimmäkseen Haapsalun kaupunkiin, jonka kiireetön ja leppoisa kesätunnelma tarttui myös meihin ja kaikkiin järjestämiimme tapahtumiin. Perjantaina
iltapäivällä avattiin Suomi-päivät rantapaviljongin edessä kaikukatoksen alla. Ihmisiä tuli paikalle verkkaisesti eikä ainkaan tungosta päässyt syntymään. Loviisalaiset nuoret soittajat loivat klassisella ohjelmallaan tunnelmaa tuulisena mutta aurinkoisena iltapäivänä. Avajaispuheenvuorojen ja konsertin jälkeen siirryttiin kutsuvieraiden kanssa suurlähettilään vastaanotolle romanttiseen ja valoisaan rantapaviljonkiin, josta parempaa paikkaa olisi sellaiselle tilaisuudelle vaikeata keksiä.

Perjantai-illalla oli ohjelmaa sekä humppa- että rockhenkisille. Luulen, että niin suomalaista tunnelmaa kuin silloin Grand Marinan purjehdusklubilla ei ole suomalaisturistien kansoittamassa Haapsalussa aikaisemmin nähty. Iltamissa oli tangoa, humppaa ja karaokea. Vaikka paikalla oli todistettavasti myös virolaisia, ei heitä karaokekorokkeella näkynyt. Tunnelma oli vähän erilainen piispanlinnan pihalla, jossa 7 virolaista nuorten rockbändiä kilpaili parhaimman bändin ja parhaimman Suomi-biisin esittäjän tittelistä. Molemmat palkinnot menivät samalle bändille. Tallinnalaisen Börten esittämä Eppu Normaalin biisi ei jäänyt paljonkaan jälkeen alkuperäisestä. Tunnelma oli hyvä ja bändit saivat tilaisuudesta esiintyä vaikka samanaikainen Viron suurin ja ainoa rockfestivaali Rabarock verottikin yleisöä. Rock-konsertin nuorten soittajien ja katsojien iloksi järjestivät Marko Matvei ja Anneli Aken. Tuomaristossa oli sekä virolaisia että suomalaisia asiantuntijoita.

Järjestäjät viettivät perjantai-illan vielä jännityksessä, koska h-hetki oli edessä seuraavana päivänä. Lauantain tapahtumat alkoivat 11.00 lasten kantele-workshopilla, sen jälkeen avattiin Tove Janssonista kertova valokuvanäyttely ja klo. 12.00 avattiin juhlallisesti Suomi-piha. Alussa ollut valtavaa tungosta, mutta pikkuhiljaa ihmisiä virtasi paikalle ja Suomi-kahvilan pöydät täyttyivät lohikeiton ja muurinpohjaletun syöjistä. Yllätyksenä meille järjestäjille tuli se, että tilaamissamme 500 ilmapallossa ei ollutkaan ilmaa. Näin ollen täytyi improvisoida äkkiä puhallusmiehistö, koska heti ensimmäisen ilmapallon kohotessa ilmaan paikalle syntyi pitkä jono. Ilmapalloja puhallettiin Suomen työelämän infopisteen ja suurlähetystön yhteisessä esittelyboksissa, joten myös infopisteen esittelijät joutuivat puhallustöihin.

Itse en ehtinyt kovin pitkään seurata piispanlinnan Suomi-pihan tapahtumia, koska piti olla muualla. 16.oo alkoi Kuursaalissa romanssi- ja runoiltapäivä. Esiintyjät olivat saapuneet ajoissa ja paikka sopi tunnelmaan kuin luotu. Ahvenanmaalaiset nuoret lahjakkaat muusikot olivat valmistelleet hienon ohjelman ja painaneet ohjelmalehtisen. Tua Forsström ja hänen runojensa virontaja Ülev Aaloe sopivat omasta osuudestaan melko spontaanisti. Spontaania oli myös juontajan valinta, joka osui minuun. Työ oli todella miellyttävää ja kesti noin 1,5 tuntia, minkä jälkeen oli riennettävä avaamaan Outi Heiskasen näyttelyä Haapsalun kaupungingalleriaan. Olin vähän huolissani, koska näyttelyn pystyttämiseen oli aikaa vain runsas puoli päivää eivätkä taulut olleet edes kehystettyjä.

Huoleen ei taaskaan ollut aihetta. Outin tytär Metti Nordin, joka oli paikalla kylläkin muusta syystä - teatterin lavastajana, oli tehokkaasti rakentanut aivan upean näyttelykokonaisuuden. Mikä harmi, että sen joutuu purkaamaan jo juhannuksen jälkeen. Paikalla oli myös itse taiteilija, joka ehti viime hetkinä mukaan näyttelyn rakentamiseen. Näyttely on siitä erikoinen, että suurin osa kuvista on julkisesti esillä ensimmäistä kertaa ja siitäkin, että se koostuu yksinomaan akvarelleista vaikka Heiskanen on parhaiten tunnettu graafikkona. Samaan aikaan on Haapsalun kulttuurikeskuksessa esillä toinenkin suomalaistaiteilija. Anna WildRosen eli siviilinimeltään Pirkko Toiviaisen kierrätysmateriaaleista valmistettujen upeiden taulujen, tuolien ja koriste-esineiden näyttely on herättänyt valtavasti ihastusta. Outi Heiskanen mainitsi avajaisissa vaatimattomasti että "mitä nyt minä, menkää tuohon viereiseen tilaan katsomaan oikean taiteilijan näyttelyä". Anna WildRose ehti emännöidä Suomi-pihalla valtavan suosittua lasten taidepajaa.

Suomi-päiviä järjestäessä olen toistuvasti huomannut valitettavan mutta itsestäänselvän tosiasian, että korkeakulttuurille on monta kertaa vaikeampaa saada yleisöä kuin ns. kansanhuville. Sofi Oksasen kirjailijatapaamisia, romanssi-iltapäivää ja teatteria olisi mahtunut seuraamaan enemmänkin ihmisiä. Näyttelyiden kävijämäärää en osaa arvioida, mutta toivon että niistä pääsee nauttimaan mahdollisimman paljon ihmisiä. Kaikesta huolimatta korkeakulttuurin osuus on hyvin tärkeä, koska muuten näitä ei voisi kutsua kulttuuripäiviksi. Emme ole tinkineet viihdeohjelmankaan tasosta mutta kyllä syvällistä kulttuuriakin pitää olla riittävästi tarjolla. Sitä paitsi median kautta siitä saa osaa huomattavasti enemmän ihmisiä kuin paikan päällä olleet. Vaikka itse ehdinkin nauttia päivien annista rajoitetusti, niin tämä ohjelmaosuus tarjosi ehdottomasti eniten elämyksiä.

Tässä vaiheessa täytyy huomauttaa, että Suomi-päivät ovat julkisuushuomiosta pitkälti velkaa yhdelle tärkeälle suomalaisjulkkikselle - muumipeikolle. Käytimme muumia, asianomaisten luvalla tietenkin, hyväksemme mainoskampanjassa ja houkuttelimme muumin avulla ihmisiä lauantaina Suomi-pihalle. Muumin urakka jatkui sunnuntaina, kun ulkona satoi mutta Ilon Wiklandin museon juhlasaliin oli kokoontunut parisatapäinen lapsijoukko laulamaan, tanssimaan ja kuvauttamaan itsensä muumin kanssa. En voinut olla vertaamatta muumia joulupukkiin, koska sellaisia odottavan-innostuneita katseita olen nähnyt viimeksi jouluna tyttäreni päiväkodin joulujuhlissa.

Ja taas kerran voin vain todeta, että nämä päivät eivät olisi onnistuneet ilman loistavia yhteistyökumppaneita. Erityisen kiitoksen ja halauksen on tuhatkertaisesti ansainnut Läänemaan kulttuurineuvos Anneli Aken, joka tuntui olevat sekä ennen Suomi-päiviä että Suomi-päivien aikana monessa paikassa samaan aikaan ja kahtena kappaleena (mikä on melkein totta, koska hän on raskaana). Haapsalussa oli aktiivinen nainen Triin Toomepuu, joka huolehti tunnollisesti Haapsalun ystävyyskaupunkien delegaatioiden viihtyvyydestä. Suuret kiitokset ansaitsevat kaikki Haapsalun ja Läänemaan ystävyyskaupungit ja kunnat. Ilman heidän tuottamaa kulttuuriohjelmaa emme olisi saaneet aikaiseksi noin monipuolisia Suomi-päiviä. Erityisesti haluan kiittää Loviisan musiikkiopistoa, Elina Mieskolaista ja Emmi-Liina Vakkuria, joka innoitti lapsia kantelensoittoon.

Suomi-päivät eivät olisi onnistuneet ilman moraalista ja rahallista tukea monilta Suomi-toimijoilta ja sponsoreilta. Suomenruotsalaista kulttuuriosuutta tukivat suomenruotsalaiset säätiöt Svenska Folkskolans Vänner ja Stiftelsen för Åbo Akademi. Suomi-kahvilaan puhalsi hengen paikallinen Suomi-seura ja suomalaisia makuja Suomi-pihalle saatiin Fazerilta, Pauligilta ja Cloetta Fazerilta. Arvokasta apua saimme Pohjoismaiden ministerineuvoston Viron edustustolta, joka tuki teatteriesitystä, auttoi tapahtuman markkinoimisessa ja jonka henkilökunta oli paikan päällä kannustamassa esiintyjiä. Suomen instituutti järjesti Suomi-päiville mainion lastenmusiikkiorkesterin ja Sofi Oksasen, joka oli muumin ohessa yksi Suomi-päivien keulakuvista. Forkin Viroon tuomisesta olemme kiitoksen velkaa Altialle ja Valiolle.

Jo toista vuotta olemme uskoneet kaikki tekniset palvelut Kallelle Kingent Oü:stä. Kalle hoiti tälläkin kerralla kaikki käytännön asiat, kuten Suomi-pihan teltta-kylän ja lavan rakentamisen sujuvasti ja vaivattomasti (ainakin minulle jäi sellainen kuva). Teltoissa olivat aktiivisesti edistämässä Suomen asiaa Kymen ja Varsinais-Suomen maakuntien liitot, The Baltic Guide, Suomen työelämän infokeskus kunnon miehistöineen ja tietenkin MEK, Suomen matkailunedistämiskeskus. MEK:iä voi kiittää myös muumipeikon maahantuonnista. Suomen ja Viron yhteisen asian edistämisestä voi kiittää Viron yrittäjyyden kehittämisen säätiötä ja erityisesti Valdar Liiveä. Tässäkään en ehdi kiittää kaikkia joita haluaisin, enkä läheskään kaikkia erikseen vaikka mieli tekisi. Toivottavasti saan siihenkin vielä tilaisuuden.

Tähän loppuun täytyy tietenkin kirjoittaa miten kaikki päättyi. Ja kaikki päättyi huimiin tunnelmiin piispanlinnan pihalla kun tyrmäävän shown esittänyt Fork lauloi viimeisenä lisäkappaleena: Show must go on...kuten Suomi-päivät ensi vuonna.