Thursday, November 16, 2006

Virtuaalikissa Felix

Luulen, että kaikki jotka ovat vierailleet Tallinnassa ja kävelleet vanhassa kaupungissa, ovat huomanneet hienon rakennuksen, jonka huipussa liehuu Suomen lippu. Viime viikon perjantaina juhlimme lähetystörakennusta kunniakkaassa seurassa. Silloin tuli kuluneeksi 10 vuotta siitä, kun Suomen suurlähetystö saattoi taas muuttaa entisiin tiloihinsa osoitteessa Kohtu 4. Tilaisuuden kunniaksi paljastimme muistotaulun suurlähetystön Kohtu-kadun puoleisella seinällä ja järjestimme kutsuvieraille konsertin suurlähetystön tiloissa. Tapahtumasta voi lukea perusteellisemmin varsinaisilla kotisivuillamme.

Työtehtäviini kuuluu tarvittaessa esitellä suurlähetystöä meidän läheisimmille viiteryhmille. Sellaisia ovat virkamiehet, poliitikot, toimittajat sekä muut ryhmät, joiden toiminnan tai työn kannalta suurlähetystön tiloihin tutustuminen on tarkoiteuksenmukaista. Suurlähetystön tilat ovat historiallisesta arvostaan huolimatta meidän työtilojamme ja sen vuoksi suurlähetystöä ei voida näyttää kaikille halukkaille. Erityisen mielelläni esittelen suurlähetystöä sellaisille viiteryhmille, jotka eivät muuten tänne pääse. Kuukausi sitten minulla oli täällä vieraana ryhmä lukiolaisia Tartosta ja Forssasta. Vierailu oli osa Naapureiden taide ja kirjallisuus 2000-luvulla -hankkeessa mukana olevien lukiolaisten ohjelmaa, mitä esitellään tarkemmin hankkeen kotisivuilla Virtuaalkass Felix.

Tarton Forselkiuksen lukiossa on suomen kielen opiskelu suosittua ja korkeatasoista erityisesti aktiivisen suomen kielen opettajan Helja Kirberin ansioista. Tarton lukiolaisilla on jopa oma Suomi-suhteita käsittelevä blogi. Suomen suurlähetystö palkitsee joka vuosi Vuoden suomen kielen opettajan ja viime vuonna tittelin ja Aalto-maljakon sai juuri Helja Kirber. Hänen ansionsa on huomattu laajemmaltikin koska tänä vuonna hänet nimitettiin Viron vuoden opettajaksi.

Wednesday, November 01, 2006

Ihana aamu

Pari päivää sitten oli aamulla töihin tullessani pöydälläni kirjekuori, johon oli kaunokirjoituksella kirjoitettu nimeni. Avasin kuoren ja löysin sieltä tämän kuvan. Tämä on runoilija-legendan Debora Vaarandin 90-vuotis juhlista, josta kirjoitin tässä blogissa syyskuun lopussa.

Valokuvan takakyljessä luki lämmin kiitos onnitteluista ja kauniista kukista. Tekeekö kukaan tässä maailmassa enää sellaista?

Hyvä mieli oli taattu koko päiväksi.