Suomi-päivän vaiheita, osa 3

Suurin työ on tehty. Nyt on jäänyt vielä viimeistelyt, mitä ei ole suinkaan vähän. Kaikki pienimmätkin yksityiskohdat on suunniteltava tarkkaan. Esimerksiksi esiintyjien kuljetukset, pukeutumistilat, ruokailut ja harjoitukset. Telttojen rakentamisaikataulut ja vieraiden majoitukset. Kahvilalle täytyy hankkia lupa käyttää laitoskeittiötä jossain lähialueen koulussa. Lista on pitkä. Melkein koko lähetystön henkilökunta on töissä sinä päivänä ja kaikille löytyy varmasti jotain hommia. Vapaaehtoisiakin tarvitaan, esim. jakamaan Suomi-tietoutta Tieto-teltassa.

Markkinointisuunnitelmat ovat onnistuneet aikataulussa. Lastentapahtuman juliste tuli painosta noin viikko sitten ja se jaettiin kaikkiin Tallinnan kouluihin ja päiväkoteihin. Paikalliselehteen ja lasten internetportaaliin saatiin ilmoitus lasten piirustuskilpailusta. Odotamme jo pikkuhiljaa virolaisilta lapsilta piirustuksia aiheesta Kuvani Suomesta. Turku, Tampere, Kotka, Suomen Instituutti ja MEK ovat huolehtineet siitä, että lasten alueella on ohjelmaa koko päivän. Lastenalueetta koordinoi MEK, joten sen verran on huolta vähemmän. MEK isännöi myös lasten alueen telttaa yhdessä SiljaLinen hylkeen kanssa.

Ulkomainokset menivät painoon viime viikolla ja ylihuomenna nähdään yhden Tallinn assa kulkevan raitiovaunun kyljessä iso Suomi-päivä mainos. Valotaulut bussipysäkeille ja isot katubannerit ilmestyvät kaupunkikuvaan parin viikon kuluttua. Kaikki tämä, että tavoitettaisiin mahdollisimman paljon paikallista väkeä. Pari viikkoa ennen tapahtumaa jaetaan Tallinnassa 120 000 talouteen Pealinn-lehti, missä on yksi sivu omistettu Suomen pj-kaudelle ja Suomi-päivälle. Television kulttuuriuutisiin tulee pieni mainospätkä ja radiohaastatteluistakin on sovittu. Hämmästyttävää, miten vähän tekstiä voi lukea ääneen 20 sekunnin aikana. Täytyy myöntää että tämä ei ole ainoa asia, minkä olen oppinut tämän prosessin aikana.

Suomi-kylän ilme alkaa pikku hiljaa hahmottua. Hyvät yhteistyökumppanimme, veljekset Tolvaset järjestävät mahtavia suomalaisia makuelämyksiä odotettavissa oleville tuhansille kiinnostuneille. He ovat antaneet suomalaisesta ruuasta haastattelun ruokalehdelle Oma Maitse, jota jaetaan myös kahvilassa. Innostusta on Rovaniemellä saakka ja Paliskuntayhdistys Lappi-promoineen on hyvin kiinnostunut liittymään joukkoon. Kaikki tämä vaatii kovasti koordinaatioita, mutta olemme valtavan iloisia kaikista ammattitaitoisista ja mahtavista yhteistyökumppaneistamme, joita ovat MEK, Suomen Instuutti, Kingent Management, Taurus Oy, Tallinnan Filharmonia, Tolvanen Oy, Tallinnan kaupunki ja suomalaiset kaupungit. Puhumattakaan sponsoreista, joiden tuki on mahdollistanut konsertit. Tähän mennessä ollaan viety yhteen sponsoreita ja ohjelman järjestäjiä seuraavasti. Tieto-Enator tuo tänne Semmarit, Valio Tapani Kansan, StoraEnso Kirkan, auki on enää How Many Sistersin kummi. Tallinnan kaupunki ja Silja Line osallistuvat lavan ja tekniikan kustannuksiin, ABB painokuluihin. Nordea mahdollistaa Viron nuorten sinfoniaorkesterin ja Altia Estonian Dream Big Bandin esiintymisen.

Kaupunkien alue on suunniteltu yhtenäiseksi kokonaisuudeksi, jossa neljä suomalaista kaupunkia esittelevät itseään. Juuri äsken tuli puhelinsoitto, että Lahtikin olisi kiinnostunut tulemaan mukaan Suomi-kylään, josta olen siitä oikein iloinen. Valitsimme mukana olevat kaupungit sen perusteella, miten tiiviit suhteet niillä on Tallinnaan entuudestaan. Aina parempaa, kun saadaan lisää mielenkiintoista ohjelmaa. Kaupunkien lisäksi on Tieto-telttaan näillä näkymin tulossa TietoEnatorin esittelypiste, jossa mm rekrytointiohjelma kaikille kiinnostuneille; Meri-Kymi esittelypiste; Suomi-info piste, jossa on tietoa kaikesta Suomeen liittyvästä, mm työskentelystä ja opiskelusta. Lisää esittelijöitä on luvassa.

Tehtävä suoritettu

Viimeisimmät käänteet Saarenmaan mummon lahjasta ovat seuraavia. Saarenmaalta saapunut ryijy haettiin Tallinnan linja-autoasemalta ja toimitettiin Suomeen yhteistyössä Viron ulkoministeriön ja Viron Helsingin suurlähetystön kanssa, diplomaattipostin mukana. Viron suurlähetystön lehdistöneuvos Kairi Leivo kävi tänään luovuttamassa sen henkilökohtaisesti Lordille.

Mummojen suosikki - Lordi

Virossa ollaan aidosti innostuneita Suomen menestyksestä. Tänään soitti suurlähetystöön eräs vanhempi rouva Saarenmaalta. Hän oli nähnyt Viron aamutelevisiosta Ylen Baltian kirjeenvaihtajan Ulla-Maija Määttäsen haastattelun. Ulla-Maijalta oli kysytty, että mitä mieltä Lordista ollaan ja hän mainitsi muun muassa, että eihän se varmaan ole ihan vanhempien ihmisten makuun. Rouva Saaenmaalta oli hieman tuohtunut ja kertoi, ettei tämä ole lainkaan totta. He siellä Saarenmaalla pitävät kovasti Lordista ja juhlivat koko yön sen voittoa.

Hänellä oli suurlähetystölle pyyntö. Joukko saarenmaalaisia mummoja haluaa nimittäin lahjoittaa Lordille käsinkudotun Saarenmaan ryijyn ja he haluavat suurlähetystön apua maton perille toimittamiseksi perjantain Lordi-juhlaan. Suostuimme tähän ilomielin.

Ulla-Maija puolestaan pyysi lähettämään Saarenmaalle terveisiä ja kertomaan, ettei hän missään tapauksessa tarkoittanut Saarenmaan mummoja sanoessaan noin.

Eurovisio-villitystä

En ole kovin tarkkaan seurannut Eurovision laulukilpailun etenemistä, mutta eilen siltä ei voinut välttyä. Vietin eilisen illan kansainvälisessä seurassa Balut-noppapelin merkeissä. Tallinnan ulkomaalaisia ja muutamia virolaisia oli kokoontunut suomalaisen liikemiespariskunnan kotiin viettämään mukavaa iltaa ja seuraamaan siinä ohessa myös laulukilpailuja. Alkuillasta olimme me isännän kanssa seurueessa ainoita Suomen kannattajia. Illan edetessä ja pisteidenlaskun aikaan tunnelma nousi koko ajan ja lopulta riehaantui täysin kun Suomen voitto selvisi. Britit, jotka alussa väittivät että Englannissa vain nauretaan Eurovisiolle, olivat kovimpia onnittelijoita. Kaikki evät kuitenkaan jaksaneet ymmärtää, amerikkalaiset vieraat poistuivat kiusaantuneen oloisina jo ensimmäisten pisteiden aikana. Eivät tainneet ymmärtää asian urheilullista puolta.

Virolaiset ovat erittäin aktiivisia nettikommenttien kirjoittajia ja luin tänä aamuna huvikseni yleisökommentteja, joita oli yhteensä tuhansia. Suurin osa oli pelkkää onnittelua, tähän tapaan: YEAAAAAHHH!!! SOOOOMEEEE!!! Hurrrrrrraaaaaaaaaaaaa!!!!! Fantastiline!!! Elagu Soome!!! Ülikõva!!! Super!!! Soomlaste laul oligi ainus, mis eristus "massist" (suomalaisten laulu olikin ainoa, mikä erottui massasta). Suoranaisia haukkumakommentteja oli vain muutama, esim. kas seda mörinat nimetatakse tänapäeval laulmiseks? (kutsutaanko tuota örinää laulamiseksi?). Muut keskustelijat moittivat paheksujia välittömästi kateudesta ja pikkumaisuudesta. Eräskin oli ehtinyt laittaa laulun sanat kommenttiinsa.

Kehuttiin sitä, että suomen kappale on aito ja rehellinen, eikä mitään laskelmoivaa eurovisiohömppää. Suomea kehuttiin rockin luvatuksi maaksi ja sen vuoksi pidettiin luonnollisena, että Suomen kappale on hyvä. Käytännöllisesti iloittiin myös siitä, että kun eurovisiot ovat ensi vuonna Suomessa, sinne on helppo päästä ja ulkomaiset vieraat tulevat käymään Tallinnassakin. Yleisesti oltiin sitä mieltä, että 40 vuotta odotusta ja häviötä on ollut aivan liikaa ja suomalaiset ansaitsevat tämän voiton.

Suomalaiset kysyvät minulta usein, että miksi suomalaisia kutsutaan poroiksi. Olen puolestani huomannut, että nimittely on koko ajan vähenemässä. En tietenkään lukenut kaikkia tuhansia Eurovisio-jälkeisiä kommentteja, mutta kertaakaan en huomannut suomalaisista käytettävän sanaa poro. Lähentääköhän tämä eurovisiovoitto nyt suomalaisia ja virolaisia aivan uudella tavalla?

Nettikeskustelu muuttui mielenkiintoiseksi jatkuessaan pikkutunneille. Keskustelijat vertailivat kansallisuuksia ja virolaiset pohtivat suomen- ja venäjänsuhdettaan. Suomalaisten puolesta oltiin aidosti iloisia ja tyytyväisiä, ettei Venäjä voittanut. Venäläiset kommentoijat reagoivat siihen puolustaen. Teemat ulottuivat jopa talvisotaan asti, vanhat kaunat otettiin esille. Keskustelun rento ilmapiiri varmaan vaikutti asiaan ja eräskin virolainen kommentoija kertoi kunnioittavansa venäläistä kommentoijaa siitä, että tämä kirjoittaa viroksi.

Lordi esiintyy Virossa, Haapsalun kylpyläkaupungissa 15. heinäkuuta.

Tanssi- ja teatteridiplomatiaa

Järjestin eilen suurlähetystössä tilaisuuden, jossa Suomen ja Viron teatteri- ja tanssialan vaikuttajat tapasivat toisensa rennossa ilmapiirissä ja miettivät mahdollisia uusia yhteistyöprojekteja ja solmivat kontakteja. Lähetystön tehtävähän on nimenomaan viedä oikeat ihmiset yhteen ja avata ovia suomalaiselle kulttuurille. Viron ja Suomen tapauksessa on yhteistyö tällä alalla, kuten monessa muussakin kulkenut aina yhdessä tekemisen kautta. Monet eilisistä vieraista tunsivat toisensa jo entuudestaan ja heille tämä oli loistava tilaisuus jatkaa ja syventää tuttavuutta. Kaikki osapuolet saivat lisäksi paljon tietoa suoraan asiatuntijalähteistä ja suomalaisilla vierailla oli hyvä tilaisuus jakaa omaa tiedotusmateriaalia.

Tallinna on helppo paikka tämäntapaisen tapaamisen järjestämiseen, koska välimatka on niin lyhyt ja Suomesta pääsee tänne suhteellisen pienellä vaivalla ja rahalla. Tosin kiireisten oman alansa vaikuttajien paikalle saaminen samaan aikaan on melkoista sovittelua. Vaivannäkö kuitenkin kannatti, koska kaikki eiliset vieraat olivat samaa mieltä juuri tämäntapaisen tilaisuuden tarpeellisuudesta. Puhumattakaan siitä, että sekä suomalaiset että virolaiset vieraat saivat tilaisuuden nähdä Suomen upeata lähetystörakennusta ja tutustua suurlähetystön henkilökuntaan. Päätettiin että tällaisten vapaamuotoisten tapaamisten, jossa kaikilla on riittävästi aikaa puhua toistensa kanssa, täytyy jatkua.

Suomesta olivat edustettuna Teatterin tiedotuskeskus, Tanssin tiedotuskeskus, Circo- uuden sirkuksen keskus, Q-teatteri ja Baltic Circle sekä Klockrike-teatteri. Virosta vastaavasti Von Krahlin teatteri, NO99-teatteri, Rakveren teatteri, White Nights tanssifestivaali, Baltoscandal teatterifestivaali, Fine5-tanssiteatteri, Uuden tanssin keskus, VAT-teatteri, Teatterikorkeakoulu ja Elokuun tanssifestivaali. Lähetystön tilat ovat pieniä, joten tällä kertaa virolainen vierasjoukko oli muualta kuin laitosteattereista. Suurta mielenkiintoa herätti uusi sirkus Suomessa ja yksi projekti siihen liittyen on jo käynnistynyt. Sirkus Aero on tulossa kesällä White Nights tanssifestivaalille, minkä järjestää Viron tunnetuin ja tunnustetuin koreografi Teet Kask. Mielenkiintoiset ideat Baltic Circle festivaalin tiimoilta alkoivat hahmottua. Puhuttiin myös VAT-teatterin Suomeen tulosta ensi vuonna. Ensi vuoden Suomi-päivätkin tulivat esille. Suunnitelmat pitää ne Länsi-Virossa ja painottaa suomanruotsalaista kulttuuria saivat kannatusta ja Klockrike-teatteri on juonessa mukana.

Tanssin alalla oltiin samaa mieltä siitä, että yhteistyötä pitäisi syventää mutta erimielisyyttä oli siitä, että kiinnostaako suomalainen tanssi virolaisia. Nyt pitääkin jo suunnitella ensi vuoden ohjelmaa, jolloin voisi järjestää suomalais-virolaisen tanssifoorumin asiantuntijoille, koska sellaiselle on selväsi tarvetta. Tällainen tapahtuma vaatii välittäjää, mikä on sopiva rooli sekä suurlähetystölle että Suomen Instituutille. Foorumin yhteydessä voisi olla myös esityksiä. Vaikkapa näin, että Suomesta tuodaan Viroon jotain, mistä Suomessa erityisesti pidetään ja päinvastoin. NO99 teatterin uuden johtajan Indrek Saaren kanssa oli puhetta siitä, että suomalaista tanssia voisi esittää myös siellä.

Teatterin ja tanssin alalla, kuten monen muunkin taidealan kohdalla tulee jossain vaiheessa keskustelua aina esille raha, tai pikemminkin sen puute. Moni hyvä idea lopahtaa rahan puutteeseen. Rahan hakeminen eri kanavista suomalais-virolaisille yhteistyöprojekteille on erityisesti Virossa suuri ongelma, koska resurssit ovat pieniä ja hakijoita paljon. Valtiolliset rahoituskanavat tukevat helpommin puhtaasti virolaisia hankkeita. Suomessakin tilanne pahenee koko ajan. Siksi on yhä korostuneempi sponsoreiden osuus taiteen rahoittamisessa. Eilen siitä puhuttaessa huomattiin, että ongelmat sponsorien hankkimisessa ovat aika samankaltaisia Suomessa ja Virossa. Suomessa ollaan vähän pidemmällä mutta Suomessa on rahaakin enemmän. Puhuttiin siitä, minkälaiset yritykset ovat valmiita tukemaan esim. nykytanssia tai teatteria. Näitä aloja tukevat ennen kaikkea innovatiiviset ja ns. älykkäälle kohderyhmälle orientoituneet yritykset. Ongelma on sekin, että nykytaiteen eri muodot ovat sisällöltään melko arvaamattomia eikä sponsori välttämättä pidä lopputuloksesta. Osaltaan asiaan vaikuttaa myös taiteilijoiden haluttomuus kompromisseihin.

Viron nokiaa etsimässä

Virossa käydään jatkuvasti keskustelua Viron kuvasta ulkomailla. Mediassa valitetaan oman Tuotteen puuttumista eli sellaisen hyvän merkin tai asian, johon Viro ulkomailla aina yhdistettäisiin. Lauantain Postimees -lehdessä oli mielenkiintoinen juttu Viro myy itseään kuin sikaa säkissä. Juttu on melko kriittinen Viron valtion pyrkimyksiä kohtaan markkinoida Viroa turistikohteena. Noin 4 vuotta sitten aikaan saatu kallis, ulkomaisten asiantuntijoiden avulla toteutettu strategia ei ole tuottanut tulosta. Kirjoittajan mukaan siitä on jäänyt muistoksi vain ontto merkki Welcome to Estonia, paljon krääsää ja suuri riita. Tämän jälkeen Viron yrittäjyyden kehittämisen säätiö EAS on jatkanut työtä meikatakseen Viroa turistikohteena. Artikkelin mukaan säätiöllä kului viime vuonna 30 miljoonaa kruunua messuihin, toimittajamatkoihin ja vierailuihin.

EAS:in markkinointiyksikön johtaja toteaa, että vaikka Viron tunnetuksi tekemiseksi tehdään maailmalla paljon, niin ei ole olemassa eri toimintoja koordinoivaa elintä eikä yhteistä konseptia. Viestintätoimisto Powerhouse asiantuntija pitää tärkeänä valtion myyntiohjelmaa ja vetoaa Suomeen mallimaana. Hänen mielestään Suomessa ollaan hyvin aktiivisia oman kuvan luomisessa ja kehittämisessä ja Suomella on selkeä Tuote: joulupukki, kun taas Virossa tällaista Tuotetta ei ole tai ainakaan sitä ei osata mainostaa.

Jutussa mainitaan, että Viroa vie ulkomaille vielä Viron Instituutti ( n. 5 miljoonalla vuosittain) ja maatalousministeriö. Jostain syystä ei mainita lainkaan Viron ulkoministeriötä eikä opetusministeriötä vaikka tiedän luotettavista lähteistä, että nämäkin instituutiot ovat aika tärkeitä Viron tunnetuksi tekijöitä maailmalla. Virolla on pieneen maahan nähden kunnioitettava lähetystöverkosto ja muutamia kulttuurineuvoksia. Puhumattakaan professoreista ja taiteilijoista, jotka edustavat Viroa maailmalla parhaimmalla mahdollisella tavalla.

Viron myyntivalttia on mietitty siitä lähtien, kun Viro sai takaisin itsenäisyytensä 1991. Lennart Meren suusta lähti lentoon kysymys: mikä on Viron Nokia? Nokian paikalle on tarjottu laulujuhlia ja kauniita naisia. Kauniiden naisten mainostamista pidetään ongelmallisen prostituution ja naiskaupan valossa syystäkin aika kyynisenä. Mitä tulee laulujuhliin, niin eräs virolainen tunnettu sosiologi kiinnitti huomiota siihen, että laulu ja tanssi kuuluvat barbaariseen perinteeseen eikä sivistykseen ja jos Viro haluaa antaa itsestään kuvan sivistysvaltiona, sen pitäisi välttää kehuskelua kansanmusiikkiperinteellään.

Viroa esitellään myös dynaamisena pienenä valtiona, jolla on huima talouskasvu ja kehittynyt teknologia, erityisesti viestintäteknologia. Tämä on mielestäni ainakin yksi hyvin varteenotettava myyntivaltti. Yksinomaan se, että virolaiset ovat olleet luomassa Skypea ja muita menestyneitä it-ihmeitä, antaa jo aihetta olla ylpeitä. Vieläkin suurempi saavutus Virossa on kuitenkin se, että tavalliset ihmiset maalla ja kaupungissa on saatu nopeasti innostumaan it-kehityksestä. Turistit ihmettelevät nähdessään keskellä Hiidenmaan korpea kyltin: Internet 1 km. Tällaisia on ollut Virossa jo pitkään. Pysäköintimaksun maksaminen kännykällä oli Virossa mahdollista kauan ennen Suomea ja viime paikallisvaaleissa toteutettiin ensimmäistä kertaa menestyksellä e-vaalit.

Suomi-päivän vaiheita, osa 2

Suomi-päivän järjestelyissä on pieni paniikkivaihe kun vertaa aikaisempaan juttuun samasta aiheesta. Tehtävälista näyttää loputtomalta. Julisteet ja muut painotuotteet pitäisi saada painoon parin viikon sisällä eikä meillä ole vielä ihan valmista graafista ilmettä ja tekstitkin ovat keskeneräisiä. Toivoa on, koska graafikon ehdotukset ovat mainioita ja ohjelma sekä esiintyjät on vahvistettu. Mainostoimiston kanssa on kokous ensi viikolla ja silloin menevät ensimmäiset julisteet painoon. Ensi viikolla pitää sopia Suomen puheenjohtajuussivusta Tallinnan paikallislehdessä. Videomainos televisioon on tekeillä ja ulkomainostilat varattuja. Ison lavan mainos- ja promovideoesitykset konserttien tauoilla pitäisi saada järjestykseen, kunhan kaikki materiaali on kasassa.

Suomi-kylän teltoista ja ohjelmasta pitäisi saada kokonaiskuva. Jännitystä riittää, kun odotamme kaupungilta vastausta, saako Suomalainen kesäkahvila luvan toimia. Eilen oli suomalaisten kaupunkien edustajien kanssa tapaaminen, jossa edistyttiin huomattavasti Suomi-kylän kaupunkikokonaisuuden sisällön suunnittelussa, mukana siis Helsinki, Kotka, Turku ja Tampere. Kaupunkien lisäksi Suomi-kylässä on edustettuna Viron Suomi-toimijoita ja yrityksiä. Pieniäkin asioita täytyy ajatella, kuten ilmapallojen ulkoasua.

Lastenohjelmalle saatiin huippuvetäjät Virosta mutta heidän kanssaan pitää laatia mielekäs ohjelmakokonaisuus. Esiintyjät ovat tiedossa ja melkein kaikki ohjelmakohdatkin. Muumi on tulossa Naantalista, Duo pallopäät Turusta ja teatteri Mukamas Tampereelta. Varsinainen kiire on piirustuskilpailun julkistamisen kanssa, koska koulut ja päiväkodit sulkevat kohta ovensa. Piirustuskilpailun juliste on melkein valmiina ja palkinto on sponsorien kanssa sovittu – perhematka Suomeen huvipuistoon.

Esiintyjien matkat ja majoitus on järjestyksessä mutta ruokailu ja pukeutumistilat on vielä järjestettävä. Rahaa pitää vielä laskea ja päättää, tilataanko esiintymislavalle kukkalaitteet vai ei. Onneksi sopimukset suurimpien sponsorien kanssa ovat jo aika pitkällä. Nyt ei auta muuta kuin painaa kaasua!

Vapunviettoa Virossa

Virossa ei juhlita samalla tavalla vappua kuin Suomessa. Vappu on lähinnä tervetullut vapaapäivä kesämökin siivoamiseksi ja senpä vuoksi Tallinnan kadut ovat melkein autioita. Muutama valkolakkinen turisti sentään muistuttaa riehakkaasta vappupäivästä suomenlahden pohjoispuolella. Opiskelijat juhlivat vappuaattoa Tartossa, teemana kesät ja noitanaamiaiset. Vappu mielletään kai vieläkin muistutukseksi neuvostoajasta.

Suurlähtystön lehdistöneuvoksella on tapana järjestää virolaisille työkontakteilleen Vapun silliaamiainen. Tapahtuma on saanut mainetta ja ihmiset osaavat jo odottaa sitä. Pari vuotta sitten haastateltiin suorana lähetyksenä radioonkin. Silliaamiaisperinteen aloitti Seppo Kuusisto, ensimmäinen lehdistöneuvos neuvostoajan jälkeen. Lehdistöneuvoksen silliaamiainen on ainoa paikka Virossa, missä saa laittaa päähän ylioppilaslakkinsa. Tosin Virossa ei ole samantapaista ylioppilaslakkia kuin Suomessa vaan jokaisella yliopistolla on omansa.

Olen lukuisten muuttojen vuoksi elämäni varrella kadottanut alkuperäisen yo-lakkini. Viimeiset 3 vuotta olen järjestänyt näitä vappujuhlia ja aina etsinyt epätoivoisena lakkia. Virosta voi löytää melkein kaikkia suomalaisia tuotteita, paitsi ylioppilaslakkeja. Viime vuonna lainasin lakin työkaverin vaimolta huolimatta siitä, että se puristi pahasti. Vapun jälkeen, käydessäni Suomessa, ostin vihdoin uuden lakin ja tänä vuonna voin laittaa päähäni taas ikioman lakin. Laitoin juhlakutsuun lakkipakon kaikille niille, joilla se on.

Ruokalistan suunnittelin kokin kanssa yhdessä. Viimeiset kaksi vuotta apunani on ollut suomalainen kokki, mutta tänä vuonna en löytänyt sellaista ja jouduin antamaan virolaiselle kokille tarkempia ohjeita. Pöydällä on enimmäkseen kalaa, mutta kokki ei suostunut kokonaan luopumaan lihasta, joten tarjolla on myös paahtopaistia. Silli a'la russe laitetaan Virossa vähän eri tavalla kuin Suomessa ja sen nimi on turkki. Ihan tavallinenkin silli maistuu eri lailla ja lohta graavataan eri mausteilla. Suomalainen kala maistuu hieman makealta, Virossa ollaan totuttu reiluun suolaan. Laiton ensimmäistä kertaa elämässäni simaa. Ohje näytti epäilyttävän yksinkertaiselta joten onnistumisesta ei ole takeita. Simasta tulikin aivan liian makeata mutta vieraille maistui.